Pelien estetiikka ulottuu arkeen

Hankkeemme tutkimussuunnitelmassa lupaamme haastaa vakiintuneita tapoja tutkia musiikkia ja pelejä esteettisinä objekteina. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? 

Meidän mielestämme pelimusiikin kokemuksen syvällinen ymmärtäminen edellyttää totuttujen jakolinjojen ylittämistä: Pelit ja niiden musiikit eivät ole meistä irrallaan, vaan mielemme ulottuu niihin (en)aktiivisen ja osallistuvan toiminnan kautta. Molemmissa on tavallaan kyse leikistä (play), jossa voimme kokeilla millaisia me olemme, miten me toimimme ja millaisessa maailmoissa elämme, ja siten arvioida ja rakentaa omaa maailmasuhdettamme. Filosofi Alva Noën (2015) ajatuksia mukaillen voimme tarkastella suhdettamme peleihin osallistumisen tapoina ja toiminnan rakenteina, jossa pelit/musiikit organisoituvat osaksi kokemusmaailmaamme, identiteettiämme ja toimijuuttamme. 

Musiikkisosiologi Tia DeNora (1999) on korostanut musiikin roolia ihmisten arjessa eräänlaisena minuuden työkaluna (= technology of the self). Edelleenkin vallitseva, hyvin yleinen ajattelutapa on nähdä musiikki ärsykkeen kaltaisena objektina, joka tuottaa kuulijalleen esteettisen kokemuksen. Tästä poiketen DeNoran ajattelun keskiössä on toiminnallisuus ja musiikin kanssa tekemämme "esteettinen työ", jota me ihmiset käytämme erilaisiin arkielämän tarkoituksiin, kuten tunteiden sääntelyyn, muistojen ja mielikuvien herättämiseen, ja kaiken kaikkiaan oman minuutemme työstämiseen. 

Musiikin esteettinen arvo toisin sanoen niveltyy kaikkeen siihen, mitä teemme musiikin kanssa. Peleissä musiikki on tietysti mukana pelaamisen aktiviteeteissa ja pelaamista ympäröivässä kontekstissa. Tavallisesta musiikinkuuntelusta poiketen samaakin musiikkia saatetaan kuunnella tuntikausia osana pelin intensiivistä toimintaa. Mutta peli ja sen musiikki on mielessämme myös varsinaisen pelitilanteen ulkopuolella. Saatamme valita pelimusiikkia luureihin, kun kaipaamme samanlaista voimaantumisen tunnetta, mitä olemme kokeneet pelissä. Tai ehkä pidämme muistoista, joita tietyn pelin musiikki tuo mieleemme. Kuten mikä tahansa musiikin kuuntelu (tai muisteleminen), myös pelien musiikki voi olla esteettinen resurssi monenlaisiin arkielämän tarpeisiin. 

GAMEM-hanke tutkii esteettistä kokemusta pääasiassa muistojen kautta. Ihmisille tärkeät pelimusiikkimuistot tarjoavat meille tutkijoille ikään kuin linssin, jonka kautta laajemminkin avautuu tarkasteltavaksi pelien kanssa tehtyä esteettistä työtä -- toisin sanoen -- erilaisia aktiviteetteja, jotka liittävät ihmisiä ja pelejä toisiinsa. 

Lähteet:

DeNora, T. (1999). Music as a technology of the self. Poetics, 27(1), 31-56.

Noë, A. (2015). Strange Tools: Art and Human Nature. Hill and Wang.

Photo by Kirill Sharkovski on Unsplash